Ensimmäinen
Nyt, kun olen kirjoittamassa tätä ensimmäistä tekstiä taas kerran uuteen blogiin, jotenkin yritän tässä samalla havainnoida että mihin sisäiseen tarpeeseen tämä kirjoittaminen minulla oikein vastaa. Aikaisemmissa blogeissa olen avannut elämääni enemmän ja vähemmän avoimesti, sillä on ollut omat seurauksensa. Olen kaksi kertaa päässyt lehteen: ensimmäisellä kerralla elämäntaparemontin tiimoilta ja toisella kertaa shokkierosta selviytyjänä. Olen tutustunut blogin kautta ihmisiin. Ennen kaikkea olen kuitenkin blogimaailman kautta löytänyt paljon vertaistukea elämäni eri vaiheissa. Muita saman teemaisia blogeja, bloggaajia.
Nyt kuitenkin on kulunut aikaa. Ikää on tullut reilusti yli neljäkymmentä. Olen kokenut ydinperheen, pitkän liiton ja eron, psykoterapian, talon remontoinnin, vauvavuodet, uran, elämäntaparemonttia, erityislapsen vanhemmuutta ja jopa Tinderissä pyörimistä. Tuntuu, että vuodet ovat hioneet minusta pahimmat särmät ja impulsiivisuuden pois. Elämä on pitkälti arkea ja pohtimista että mitä sitä tulevaisuudessa haluaisi elämältä. Ehkä siihen kohtaan takerrun tässä. Arki on ihan kaikkea, sisustuksesta lasten harrastuksiin, parisuhteeseen, retkeilyyn, työn tekemiseen. Tulevaisuus on vielä iso kysymysmerkki, että mihin suuntaan tästä lähtisi vai lähteekö mihinkään. Sitä katselen aina peilistä, itseäni. Kuka siellä on vastassa, minkälainen hän on ja mitä hän haluaa.
Nyt kuitenkin on kulunut aikaa. Ikää on tullut reilusti yli neljäkymmentä. Olen kokenut ydinperheen, pitkän liiton ja eron, psykoterapian, talon remontoinnin, vauvavuodet, uran, elämäntaparemonttia, erityislapsen vanhemmuutta ja jopa Tinderissä pyörimistä. Tuntuu, että vuodet ovat hioneet minusta pahimmat särmät ja impulsiivisuuden pois. Elämä on pitkälti arkea ja pohtimista että mitä sitä tulevaisuudessa haluaisi elämältä. Ehkä siihen kohtaan takerrun tässä. Arki on ihan kaikkea, sisustuksesta lasten harrastuksiin, parisuhteeseen, retkeilyyn, työn tekemiseen. Tulevaisuus on vielä iso kysymysmerkki, että mihin suuntaan tästä lähtisi vai lähteekö mihinkään. Sitä katselen aina peilistä, itseäni. Kuka siellä on vastassa, minkälainen hän on ja mitä hän haluaa.
Kaiken kokemani jälkeen on minulla myös kyllä itsesuojeluvaisto. Muutama blogi on loppunut siihen kun en ole enää jaksanut keskittyä kirjoittamiseen. Tässä en nyt aio ottaa paineita, tämä etenee oman jaksamisen mukaan.
Tervetuloa
Kommentit
Lähetä kommentti