Hengitä syvään - ja päästä irti.

 

Ensimmäiset muistoni perheväkivallasta ovat jo ennen koulun alkua. Lapsuuteni epävakaan yksinhuoltajan lapsena oli hyvin levoton ja traumaattinen. Päästessäni sinne kahdenkymmenen ikään muutin vihdoin pois kotoa aloittamaan omaa elämääni, ja nopeastihan se selvisi että ne traumat pitäisi käsitellä ennenkuin oikeasti pääsee elämässä eteenpäin.

Epävarmuus, huono itsetunto, hylkäämisen pelko, kiltteys, toisten miellyttäminen, omien rajojen hahmottamisen (ja niistä kiinnipitämisen) ongelmat. 

Siinä oli melkoiset lähtökohdat nuorelle likalle, jolla koko elämä edessä. Monenlaisten mutkien, väärien seurustelukumppanien ja vaikeuksien jälkeen päädyin aikanaan aloittamaan psykoterapian. Joka mullisti elämäni tavalla jota en olisi osannut kuvitellakaan.

Tuo kuva, minkä valitsin tähän, se liittyy voimakkaasti siihen kun otin pitkän tauon jälkeen yhteyttä terapeuttiini toisen lapseni synnyttyä. Mietin silloin, että miten ihmeessä minä pärjään. Hän vastasi, että keskity, ole läsnä ja hengitä. No en tietenkään osannut keskittyä (kahden ja lopulta kolmen pienen äitinä), olla läsnä (ehkä kuitenkin hieman paremmin kuin keskittyä) enkä todellakaan hengittämään sillä tavalla kun nyt tajuan hänen tarkoittaneen. 

Keskimmäinen täyttää siis ensi kuussa yhdeksän. YHDEKSÄN pitkää vuotta ennenkuin osasin vihdoin pysähtyä.

Ainahan minä olen ollut touhukas. Koko tämän vuosituhannen olen ollut vähintään yhdessä vapaaehtoishommassa oman työni ohella. Sitten on ollut työt, harrastukset, remontointi (jota exän kanssa tehtiin pitkään ja hartaasti aina kohde vaihtuen). Sitä on ikäänkuin täyttänyt elämänsä aina jollain niin, ettei ole jäänyt aikaa pysähtyä ja hengähtää. Jotenkin kolmenkympin kriisinkin podin siinä touhutessa ja päätin että vaihdanpa alaa ja alan opiskelemaan. Ja voi että kun opiskelinkin. Siihen asti kunnes koko maailmani romahti aivan kokonaan.

Traumaattisesta erosta toipuminen on vienyt aikansa. Siinä 2,5 vuoden korvilla aloin huomaamaan, että pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Samoihin aikoihin aloin kiinnittämään enemmän huomiota omaan jaksamiseeni ja toisaalta annoin itselleni myös luvan levätä. Opettelin tämän hengittämisen metodin käyttämällä aluksi kuunteluoppaita. 

Niin, se hengittäminen. Kun kierrokset alkaa nousemaan päänupin sisällä ja sen huomaa/tajuaa itse, niin 

Ovi kiinni, silmät kiinni, tulpat korviin (jos tarvis).

Hengitä sisään...... ja  ulos...... Sisään.... ja  ulos..... 

Hitaasti, uudelleen ja uudelleen.

Keskity siihen miltä tuntuu vetää ilmaa keuhkoihin. Ulos puhaltaessa voit hieman aktivoida vaikkea palleaa ja sitä kautta puskea ilmaa (aktivoi core-lihaksia).

Aina kun ajatukset alkaa karkaamaan, käännä ne takaisin hengittämiseen. Uudelleen ja uudelleen.

Huomaat pian, että seuraavalla kerralla se on helpompaa. 

Kun huomaat mielen ja kropan rauhoittuneen, olet päässyt eroon stressaavista ajatuksistasi. 

Alkuun voit käyttää apua esimerkiksi näitä mielenterveysseuran harjoituksia

Mielenterveysseuran mindfullness-harjoitukset