Kun vähän kaikkea ja sinnepäin
Tiedättekö sen ihmistyypin, joka on extrovertti, intuitiivinen, herkkä, nopea käänteissään ja kiinnostunut kaikesta? Minä tiedän. Ja joskus se on hiivatin raskasta. Tuossa aikaisemmassa bloggauksessani kirjoitin siitä, miten kaiken härdellin keskellä voi ottaa pienen rauhoittumishetken ja hengähtää. Tuo yllämainittu ihmistyyppi, jota minäkin taidan loppujen lopuksi edustaa, tarvitsee epätoivoisesti noita tapoja katkaista arjen härdelli ja keinoja palautua pienissäkin määrin. En ollut tämmöinen lapsena, en ainakaan muista olleeni. Olin lukutoukka, hieman epäliikunnallinen. En oikein pärjännyt tyttöjen kuvioissa mukana ja teininä ajauduin omiin haavemaailmoihin. Toki elämäkään ei ollut kovin tasapainoista tukeakseen aikuistuvaa nuorta noina aikoina. Mutta kotoa muuttaessa se levottomuus alkoi näkymään yhä enemmän. Opinnot suoritin työn ohella, harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön kului paljon aikaa ja resursseja. Kotona lasten kanssa ollessa aika kului myös vapaaehtoistyöhön ja myös op
