Kun vähän kaikkea ja sinnepäin

 


Tiedättekö sen ihmistyypin, joka on extrovertti, intuitiivinen, herkkä, nopea käänteissään ja kiinnostunut kaikesta?

Minä tiedän. 

Ja joskus se on hiivatin raskasta.

Tuossa aikaisemmassa bloggauksessani kirjoitin siitä, miten kaiken härdellin keskellä voi ottaa pienen rauhoittumishetken ja hengähtää. Tuo yllämainittu ihmistyyppi, jota minäkin taidan loppujen lopuksi edustaa, tarvitsee epätoivoisesti noita tapoja katkaista arjen härdelli ja keinoja palautua pienissäkin määrin.

En ollut tämmöinen lapsena, en ainakaan muista olleeni. Olin lukutoukka, hieman epäliikunnallinen. En oikein pärjännyt tyttöjen kuvioissa mukana ja teininä ajauduin omiin haavemaailmoihin. Toki elämäkään ei ollut kovin tasapainoista tukeakseen aikuistuvaa nuorta noina aikoina. 

Mutta kotoa muuttaessa se levottomuus alkoi näkymään yhä enemmän. Opinnot suoritin työn ohella, harrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön kului paljon aikaa ja resursseja. Kotona lasten kanssa ollessa aika kului myös vapaaehtoistyöhön ja myös opiskeluun. Aina piti olla jotain uutta, jotain kiinnostavaa. Istuin eri yhdistysten hallituksessa ja tapasin paljon uusia ihmisiä. Nyt on tilanne se, että minua pyydettiin jo toista kertaa kuntavaaliehdokkaaksi ja kyllähän se tavallaan kertoo jotain siitä, miten olen aikaisemmin toiminut. Tiedän, että olisin hyvä ehdokas ja hyvä valtuutettukin jos sen pestin saisin. Mutta monesti mietin, että kuinka kauan sitä haluaa kahmia lisää kaikkea kunnes romahtaa kokonaan.

Niitä romahduksia kun on ollut.

Olen miettinyt usein, mikä tekee toisesta ihmisestä jatkuvasti uutta tietoa ja kokemuksia janoavan ja toisesta paljon vähempään tyytyväisen. Joskus mietin, että olisinpa minäkin semmoinen että tyytyisin normaaaliin arjen pyörittämiseen, mutta aina on uusia haaveita, unelmia, asioita joita haluaa toteuttaa. 

Niin kuin Yin ja Yang, on meissä kaksi eri puolta myös. Niiden välillä tasapainoilu on varmaan osana meidän jokaisen elämää. Milloin osata lopettaa hyvissä ajoin, mikä on liikaa. Mitä hyvää seuraa, entä mitä huonoa?

Mikä on sinulle riittävää? Oletko tyytyväinen elämääsi vai haluatko vielä kahmia lisää elämänkokemuksia?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun epänormaalista tulikin normaalia. Kun etätyöstä tulikin mahdollisuus.

Ensimmäinen